Suomalaisen verotuksen pääpiirteet

Suomi on kansainvälisesti tunnettu korkeasta verotuksestaan. Suomi verottaa Suomessa asuvia henkilöitä ja sekä sen alueella toimivia yrityksiä ja yhteisöjä. Veroja kerätään rahoittamaan yhteiskunnallisia palveluita, joita takaavat muun muassa valtio, kunnat sekä kansaneläkelaitos. Suomessa verotus perustuu pääasiassa kansalliseen lainsäädäntöön, mutta myös Euroopan Unioni käsittelee Suomen verotukseen vaikuttavia asioita. Kunnilla ja seurakunnilla on oikeus päättää itse veroprosentistaan tietyissä lain asettamissa rajoissa. Verot voidaan jakaa kahteen eri luokkaan riippuen siitä, kenelle vero päätyy maksettavaksi ja kuinka veron suuruus määräytyy. Välillisessä ja välittömässä verossa on kyse siitä, kuka loppujen lopuksi suorittaa veron. Ensiksi mainittu tarkoittaa tilannetta, jossa vero siirretään maksettavaksi toiselle. Esimerkiksi arvonlisäverossa on kyse välillisestä verosta, sillä vero määrätään myyjälle, joka lisää veron tuotteen hintaan ja näin veron maksajana on kuluttaja. Välittömässä verossa maksajana toimii itse verovelvollinen, esimerkiksi palkansaaja maksaessaan veron saamastaan palkasta. Verot voidaan niin ikään jaotella veron suuruuden määräytymisen perusteella suhteelliseen ja progressiiviseen veroon. Suhteellisessa verossa kaikki maksavat veroa tietyn kiinteän prosenttiosuuden riippumatta veron kohteen arvosta. Progressiivisella verotuksella puolestaan tarkoitetaan veroa, jossa veroprosentti riippuu veron kohteen arvosta. Progressiivisessa verotuksessa veroprosentti on sitä suurempi, mitä arvokkaampi verotuksen kohde on.

Yksityishenkilön verotus

Tuloverolaki on yksityishenkilön verotusta koskeva yleislaki. Lain mukaan yksityishenkilö on Suomessa yleisesti verovelvollinen asuessaan Suomessa tai mikäli hän jatkuvasti oleskelee Suomessa yli 6 kuukauden ajan. Yleisesti verovelvollista verotetaan hänen Suomesta että ulkomailta saamistaan tuloista. Rajoitetulla verovelvollisuudella tarkoitetaan puolestaan niiden henkilöiden verotusta, jotka eivät kuulu yleisen verovelvollisuuden piiriin. Tällöin kyse on henkilöiden verottamisesta, jotka eivät asu Suomessa. Pääsääntöisesti henkilön katsotaan kuuluvan yleisen verovelvollisuuden piiriin ulkomaille muuttovuosi sekä sitä seuraavat kolme vuotta. Tästä säännöstä voidaan kuitenkin poiketa tietyin edellytyksin. Rajoitetun verovelvollisuuden piiriin kuuluva henkilön on suoritettava Suomeen veroa vain tuloista, jotka on Suomesta ansainnut. Yksityishenkilöä verotetaan Suomessa hänen saamastaan rahasta tai rahanarvoisista eduista. Nämä henkilön tulot jaetaan ansiotuloihin sekä pääomatuloihin, joita kumpaakin verotetaan eri tavoin. 1) Pääomatulolla tarkoitetaan lähtökohtaisesti tuloa, joka on syntynyt muun varallisuuden tuottamana, esimerkiksi omaisuuden luovutuksesta saatuna voittona tai vuokraamisesta saatuna vuokratulona. Ansiotuloiksi luetaan puolestaan kaikki muut tulot kuin pääomatulot. 2) Ansiotuloa on muun muassa palkkatulot sekä eläke. Ansiotulon verottamista varten verotettava tarvitsee verokortin, josta ilmenee ansiotuloveron suuruus. Ansiotuloa verotetaan progressiivisesti, kun taas pääomatulon verotuksessa on kyse suhteellisesta verosta. Kaikki yksityishenkilön verotettavat tulot verotetaan joko pääoma- tai ansiotuloina.

Verotusmenettely sekä verotuspäätösten oikaiseminen

Suomessa verotuksen toimittamisesta huolehtii pääasiassa Verohallinto. Verohallinto jakaantuu alueellisiin verovirastoihin, jotka edelleen piireittäin verotoimistoihin. Verotoimistoiden tehtävänä on käytännön verotustyöstä huolehtiminen sekä keräämiensä varojen tilittäminen eteenpäin veronsaajille. Näitä veronsaajia ovat yhteiskunnallisia palveluita ylläpitävät valtio, kunnat ja Kansaneläkelaitos. Niin ikään kirkollisvero tilitetään evankelisluterilaisille sekä ortodoksisille seurakunnille. Tullilaitos huolehtii puolestaan tullitoimenpiteiden sekä valmisteveron toimittamisesta sekä valvonnasta. Niin ikään Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi kerää veroja sekä veroluontoisia maksuja. Yritysten verotuksessa Suomessa huolehtii Verohallinnon alla toimiva Yritysverotusyksikkö. Suurimpien yritysten verottamisen puolestaan suorittaa yksilön alainen Konserniverokeskus. Yritysten verotus Suomessa riippuu siitä, missä yhtiömuodossa yritystoimintaa harjoitetaan. Yksityisen elinkeinonharjoittajan sekä kommandiittiyhtiön ja avoimen yhtiön yhtiömiesten verotus muistuttaa sikäli yksityishenkilön verotusta, että tuloksesta osa verotetaan pääomatulona ja osa ansiotulona. Osakeyhtiön verotus puolestaan tapahtuu yhtiön tuloksesta verotettavalla suhteellisella yhteisöverolla. Verotuspäätökset ovat valituskelpoisia. Ensimmäisenä asteena on hallinnon sisäisesti hoitama verotuksen oikaisumenettely, jossa voidaan tiettyjen edellytysten täyttyessä korjata verotuspäätöksessä olevia virheitä. Verovelvollinen voi hakea muutosta verotukseensa oikaisuvaatimuksella, mikäli hän katsoo, että verotuksessa on tapahtunut virhe. Verotuksen oikaisu voi tapahtua sekä verovelvollisen eduksi että haitaksi. Mikäli oikaisumenettely ei tuota tulosta, voidaan verotuspäätöksestä valittaa alueelliseen hallinto-oikeuteen, josta tapaus viime kädessä voi päätyä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.