Suomen lukuisat kunnat

Suomen perustuslaissa todetaan, että ”Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon”. Lisäksi kuntajakolain mukaan ”Asukkaiden itsehallintoa, palvelujen järjestämistä ja yleistä hallintoa varten Suomi jakaantuu kuntiin.” Vuoden 2018 alussa Suomessa oli 311 kuntaa, joista 117 oli kaupunkeja. Kaupunki on nimitys, jonka kunta voi ottaa itselleen, mutta jolla ei ole juridista merkitystä. 2000-luvulla on toteutettu monia kuntaliitoksia, ja vuosituhannen vaihteessa kuntien lukumäärä oli 452. Enimmillään Suomessa on ollut kuntia yli kuusisataa kappaletta 1940-luvun alkupuoliskolla. Suomessa vakituisesti asuvat ovat jonkin kunnan jäseniä, ja tämä kotikunta määräytyy vakituisen asuinpaikan mukaan. Keskimäärin Suomen kunnat ovat asukasmääriltään melko pieniä. Vuonna 2017 kunnan keskimääräinen asukasluku oli 17 727 asukasta. Vuoden 2018 alussa Suomessa oli yhdeksän yli 100 000 asukkaan kaupunkia: Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Lahti ja Kuopio. Asukasmäärällä mitattuna Suomen pienin kunta on Sottunga Ahvenanmaalla, ja manner-Suomen pienin kunta on Luhanka. Suurin puolestaan on Helsinki. Pääkaupunkiseudulla eli Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla asuu 1 155 000 suomalaista.

Jättiläisiä ja lilliputteja

Kunta muodostuu useimmiten yhdestä tai useammasta taajamasta ja sitä ympäröivästä maaseudusta eli haja-asutusalueesta. Useimmiten taajama kuuluu vain yhteen kuntaan, joskus kuitenkin erityisesti suuren kaupungin taajama voi jatkua useammankin kunnan alueelle, kuten Helsingin, Tampereen ja Turun keskustaajamat. Keskustaajamalla tarkoitetaan taajamaa, jossa sijaitsee kunnan hallinto tai joka on kunnan talouden kannalta merkittävä. Suomen kunnat ovat pinta-alaltaan hyvin eri kokoisia. Pinta-alaltaan suurin kunta on Inari (17 333,65 km²), sitä seuraavat Sodankylä, Enontekiö, Kittilä ja Rovaniemi. Pienin kunta puolestaan on Kauniainen, jonka pinta-ala on kuusi neliökilometriä. Neljä seuraavaksi pienintä kuntaa ovat Kaskinen, Maarianhamina, Sottunga ja Kerava. Kuntien keskimääräinen pinta-ala on 1 088,26 km², ja lähimpänä keskiarvoa on Haapavesi. Suomi on verrattain harvaan asuttu maa, ja keskimääräinen asukastiheys onkin vain 18,1 asukasta neliökilometrillä. Tiheimmin asuttu kunta on Helsinki, jossa maaneliökilometriä kohti on 2933 henkilöä. Kauniainen, Kerava ja Järvenpää yltävät myös yli tuhannen henkilön asukastiheyteen. Utsjoki, Enontekiö ja Savukoski ovat harvimmin asuttuja kuntia, sillä niissä asuu keskimäärin noin 0,2 asukasta neliökilometrillä.

Kuntien tehtävät

Kunnanvaltuusto on kunnassa ylintä päätösvaltaa käyttävä elin, joka valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi. Kunnanvaltuusto valitsee kunnanhallituksen, joka puolestaan vastaa kunnan hallinnosta sekä valtuuston päätösten toimeenpanosta. Kunnanjohtaja toimii virkasuhteessa ja on kunnanhallituksen alainen, hän johtaa kunnan hallintoa ja taloutta. Lisäksi kunnalla on erilaisia lautakuntia, jotka valmistelevat asioita kunnanhallitukselle. Kunnilla on lukuisia tehtäviä, joista osa on lakisääteisiä ja osa kuntien itselleen ottamia. Pakollisia palveluita ovat esimerkiksi lasten päivähoito, perusopetus, sosiaalihuolto, terveydenhuolto ja vanhustenhuolto. Myös mm. kirjastopalvelut, lastensuojelu, päihdehuolto sekä nuoriso- ja liikuntapalvelut kuuluvat kuntien tehtäviin. Kuntien tulee huolehtia mm. kaavoituksesta, jätehuollosta sekä teiden ja katujen ylläpidosta. Kuntien ei kuitenkaan tarvitse suoriutua kaikista tehtävistä itse, vaan palveluita voidaan tuottaa myös esimerkiksi yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Kuntien välinen yhteistyö voi olla lakisääteistä tai vapaaehtoista. Lakisääteistä yhteistoimintaa ovat esimerkiksi sairaanhoitopiirit, joihin kunnat kuuluvat. Kunnat voivat tehdä yhteistyötä keskenään esimerkiksi isäkuntamallin mukaisesti tai muodostamalla kuntayhtymiä. Isäkuntamallissa kunta antaa tehtävän hoidon toiselle kunnalle. Kunnat voivat tehdä yhteistyötä palvelujen tuottamisessa myös yhteisöjen ja yritysten kanssa.