Kuntaliitokset – tulevaisuuden takuu vai uhka?

Kuntaliitoksella tarkoitetaan usean kunnan alueen yhdistämistä yhdeksi hallinnolliseksi yksiköksi. Yhdistyminen on poliittinen valinta, jonka tarkoituksena on taata kuntien elinvoimaisuus ja kehittyminen pitkällä aikavälillä. Kuntalaisille tarjottavien palvelujen laatu ja olemassaolo pyritään näin turvaamaan jatkossakin. Palvelujärjestelmän turvaaminen edellyttää kunnalla olevan palveluiden tuottamiseen vaadittavat taloudelliset ja henkilöresurssit. Kuntaliitos voidaan toteuttaa kolmella tavalla: jokin kunta, tai jotkin kunnat, lakkaa ja yhdistyy tiettyyn olemassa olevaan kuntaan. Toisaalta useampi kunta voi sulautua yhteen kokonaan uudeksi kunnaksi, tai vaihtoehtoisesti yhden kunnan alue jaetaan toisille niin, että alkuperäinen kunta lakkaa. Kuntaliitos voi siis tarkoittaa hieman eri asioita tilanteen mukaan.

Ennen kuntaliitoksen läpivientiä asiassa tehdään kuntien yhdistymisselvitys. Selvityksen tarkoitus on selvittää yhdistymisen edut, mahdolliset haitat ja kustannukset. Tässä yhteydessä kunnat myös laativat luonnoksen yhdistymissopimuksesta. Sopimuksessa sovitaan monista käytännön asioista kuten palveluiden ja elinkeinoelämän järjestämisestä. Mikäli yksittäisen kunnan taloudellinen tilanne selkeästi vaatii liittymistä toiseen kuntaan, mutta kunnan poliittinen johto tätä vastustaa, voi valtioneuvosto tehdä asiassa päätöksen ja toteuttaa niin sanotun pakkoliitoksen. Tämä lisäys lakiin tuli voimaan 2013, ja lisäys on sen jälkeen otettu käyttöön kaksi kertaa. Eli lähtökohtaisesti kunnat itse päättävät yhdistymisestään, mutta erityisissä kriisikunnissa voidaan valtion toimesta tehdä pakottavia päätöksiä.

Kuntaliitosten kehitys ja nykytilanne

Toteutuneiden kuntaliitosten määrä on vaihdellut merkittävästi sen jälkeen, kun ensimmäiset liitokset vietiin läpi viime vuosisadan alkupuolella. Kokonaisuudessaan suomalaisten kuntien määrä on vähentynyt huomattavasti sitten noiden aikojen, ja Kuntaliiton tilastojen mukaan vuonna 2018 Suomessa on 311 kuntaa Ahvenanmaan kunnat mukaan lukien. Käsityksen kuntien lukumäärän kehityksestä saa, kun vertaa lukua vuoteen 1955, jolloin Suomesta löytyi kuntia Valtiovarainministeriön mukaan 547. Viime vuosina liitokset ovat vähentyneet entisestään, vaikka kuntien yhdistymisselvityksiä tehdäänkin yhä ahkerasti. Vuoden 2009 ennätysvuodesta on tultu luvuissa melkoisesti alaspäin, ja esimerkiksi vuoden 2017 alussa toteutui kaksi kuntaliitosta. Vuonna 2018 yhdistymisiä ei toteutunut lainkaan.

Monta etua yhdistymisestä

Kuntien yhdistymisistä on käyty vilkasta keskustelua 2000-luvun alusta lähtien. Liitosten puoltajat näkevät, että ne tuovat mukanaan kunnille selkeitä hyötyjä. Varmasti suurin pitkän ja keskipitkän aikavälin hyöty on taloudellinen: yhdistettyjen palvelujen tuottaminen on mahdollista toteuttaa tehokkaammin. Erityisesti hyvin pienet kunnat säästävät suuria summia, kun omaa kunnallishallintoa ei enää tarvita. Myös henkilöstöresursseihin saadaan lisää osaamista ja joustavuutta. Lähes jokainen työntekijä ja myös kuntalainen hyötyy siitä, että hallintoa on hoitamassa yhden sijasta useampi henkilö. Pienessä kunnassa myös vuosittaisen budjetin haavoittuvuus on merkittävä ongelma: jopa yhden kuntalaisen korkeat sairaanhoitokulut voivat johtaa kunnan talousongelmiin.

Myös haittoja löytyy

Kuntaliitoksilla on myös monia vastustajia, ja kriittisen arviot liitosten toimivuudesta keskittyvät usein muutamaan ydinasiaan. Näitä ovat paikallisen päätöksenteon katoaminen, palvelujen siirtyminen kauemmas ja luvattujen säästöjen puuttuminen. Paikallisen päätöksenteon siirtymisen kauemmas koetaan usein rikkovan EU:ssa käytössä olevaa subsidiariteettiperiaatetta eli ajatusta siitä, että poliittisten päätösten tulee tapahtua mahdollisimman lähellä kansalaisia. Kun kunnat yhdistyvät, myös päätöksenteko siirtyy monelle tuntemattomaan foorumiin. Palvelujen siirtyminen maantieteellisesti kauemmas on monelle puhdas tosiasia, joka hankaloittaa elämää huomattavasti. Ja mitä säästöihin tulee, näyttäisi siltä, että suurin osa yhdistyneistä kunnista ei ole onnistunut parantamaan taloudellista asemaansa toivotulla tavalla.

Keskusteluun realismia ja kaukonäköisyyttä

Kuntaliitoksista käytävä hektinen keskustelu näyttäisi tällä hetkellä olevan jossain määrin tauolla, mutta puheeksi tullessaan asia herättää yhä voimakkaita tunteita niin poliitikoissa kuin tavallisissa kansalaisissakin. Keskustelua hankaloittaa monesti se, että liitosten haitat ovat välittömästi toimeenpanon aikaan ilmeiset, kun taas edut ja hyödyt näkyvät hitaasti, ja esimerkiksi erilaiset taloudelliset säästöt saadaan joissain tapauksissa vasta hyvin pitkän ajan kuluttua. Tärkeää onkin muistaa, että kuntaliitosten takana on ajatus tulevaisuuden hyvinvoinnista ja kilpailukyvystä, eli yhdistymisillä pyritään vastaamaan tuleviin haasteisiin. Toisaalta on tietysti tärkeää valvoa, että toimenpiteet todella vastaavat näihin haasteisiin, eikä muutoksia tehdä vain niiden itsensä vuoksi.